Frisbeegolfin säännöt

Kuten myös artikkelissamme ”Frisbeegolf – koko perheen harrastus” kerroimme, frisbeegolf on perussäännöiltään varsin helppo peli, joka sopii kaikenikäisille harrastajille. Tässä jutussa paneudumme yksityiskohtaisemmin tämän hauskan ja jännittävän pelin sääntöihin.

Perusperiaate frisbeegolfissa on sama kuin aivan perinteisessäkin golfissa. Rata tulee päästä loppuun mahdollisimman vähillä heitoilla; voittaja on pienimmän heittomäärän saanut. Frisbeegolfrata koostuu väylistä, joita on yleensä 9 tai 18. Pelaaminen alkaa tiiltä eli avauspaikalta, ja päättyy maalikoriin.

Frisbeegolfradat ja -kiekot

Frisbeegolfradat sijaitsevat tyypillisesti metsäisillä alueilla, joissa maasto on vaihtelevaa. Näin kiekon lentoradalle on olemassa luonnollisia esteitä. Juuri esteet ovat oleellinen osa peliä, eikä pelaajien tule yrittää muuttaa niitä vähentääkseen pelin haasteellisuutta. Yleensä frisbeegolfradoilla pelaaminen on ilmaista ja ratoja löytyy Suomesta useampia satoja. Tähän aiheeseen olemme pureutuneet tarkemmin artikkelissamme ”Suomen frisbeegoldradat”, joten jos sinua kiinnostaa missä tätä lajia pääsee harrastamaan, kannattaa tutustua kyseiseen artikkeliin.

Frisbeegolfin pelaamiseen käytetään aivan omia, lajiin erikseen suunniteltuja kiekkoja. Ne ovat pienempiä kuin esimerkiksi ultimate-kiekot tai perinteiset rantafrisbeet. Karkeasti ottaen kiekot voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään: draivereihin, lähestymiskiekkoihin sekä puttereihin.

Eri kiekot on tarkoitettu erimittaisiin heittoihin. Esimerkiksi lähestymiskiekot ovat tarkoitettu keskimittaisiin heittoihin, draiverit puolestaan pitkiin heittoihin. Ne voivatkin oikein heitettyinä lentää todella pitkälle. Putterit taas ovat tarkoitettu lyhyisiin heittoihin sekä lähipeliin.

Tyypillisesti frisbeegolfkiekot ovat

  • halkaisijaltaan 21-22 senttimetriä.
  • painoltaan 150-180 grammaa.

Aloitusheitto ja pelaaminen in-bounds

Pelaaminen aloitetaan siis tiiltä. Kun pelaaja heittää, hänellä tulee olla vähintään yksi tukipiste kosketuksissa maahan. Kun kiekko irtoaa kädestä, tulee kaikkien tukipisteiden olla tiillä. Kun kiekko on irronnut, heiton saa astua yli. Aloitusheiton jälkeen peli jatkuu siitä, mihin edellinen heitto on jäänyt, kunhan kiekko on jäänyt pelialueelle (in-bounds). Yleensä väylällä käytetään merkkauskiekkoa, jolla merkataan, missä seuraavan heiton paikka on. Se asetetaan pelikiekon eteen.

Merkkauskiekko tulee asettaa heittokiekon ja korin väliin niin, että merkkauskiekko on kosketuksissa heittokiekkoon. Seuraavan heiton aikana yhden tukipisteistä on oltava linjalla, joka on merkkauskiekosta 30 senttiä taaksepäin. Myös jatkoheitot saa astua yli kiekon irtoamisen jälkeen, mutta vain, jos matka koriin on yli kymmenen metriä. Siinä tapauksessa, että heitto on mennyt pelialueen ulkopuolelle (out-of-bounds), pelaajalla on kaksi vaihtoehtoa pelin jatkamiselle. Niistä tarkemmin seuraavaksi.

Out-of-bounds -heitot ja kiertopiste eli mando

Heiton mennessä OB-alueelle eli pelialueen ulkopuolelle, pelaajan ensimmäinen vaihtoehto on jatkaa peliä edellisestä heittopaikasta, eli siitä paikasta, jossa kiekko on ylittänyt pelialueen rajan. Jos väylällä on merkitty rangaistusalue (drop zone), peli jatkuu kuitenkin sieltä. Aina kun heitto on mennyt pelialueen ulkopuolelle, pelaajan tulokseen lisätään yksi rangaistusheitto. Rangaistusheiton voi saada myös kiertopistevirheistä. Väylillä voi olla nimittäin pakollisia reittejä, joilla on kiertopiste eli mando.

Tavallisimmin mando on väylällä oleva puu. Kiertopiste on aina kierrettävä merkitystä suunnasta. Jos näin ei tee, vaan pelaaja ohittaa sen väärästä suunnasta, hänen tulokseensa lisätään yksi rangaistusheitto. Väylällä heittovuoro määräytyy seuraavasti: ensimmäisenä heittää se pelaaja, joka on kauimpana korista. Väylä päättyy siihen, että kiekko on korissa. Sen tulee olla korin pohjassa tai ketjujen varassa. Frisbeegolfin säännöt ovat siis periaatteessa varsin yksinkertaiset.

Kannattaa kuitenkin muistaa keskeiset termit:

  • In-bounds: kiekko on pelialueella
  • Out-of-bounds: kiekko on pelialueen ulkopuolella
  • Mando: kiertopiste

Tavallisimmat heitot

Tavallisimmat frisbeegolfissa käytetyt heitot ovat rysty- ja kämmenheitto. Rystyheitossa pelaajan heittokäsi lähtee hänen takaansa. Hänen heittokätensä kylki osoittaa heittosuuntaan ja pelaaja tuo sen eteen läheltä kehoaan ja samalla koko vartaloaan kiertäen. Rystyheitossa voimalähteenä on siis pelaajan koko ruumis. Kädenliikkeen kuvataan muistuttavan perämoottorin tai ruohonleikkurin käynnistämistä. Kämmenheitto muistuttaa puolestaan jonkin verran tenniksen pelaamisessa käytettyä kämmenlyöntiä. Erona on kuitenkin se, että kyynärpää ei ole suorana.

Kämmenheitossa voima tulee sormista ja ranteesta, ei siis koko vartalosta kuten rystyheitossa. Ilmassa kämmen- ja rystyheitot kulkevat toistensa peilikuvina. Tämä vaikuttaa siihen, kumpi heittotapa kannattaa käyttää. Sekä kämmen- että rystyheitot lähtevät pelaajan kehon sivulta. Puttereita käytetään lyhyisiin heittoihin ja ne heitetään tavallisesti vartalon edestä. Yleensä heittokäden puoleinen jalka on edessä ja toinen jalka pelaajan takana. Haaraputissa pelaajan jalat ovat vierekkäin.

Tavallisimmille heitoille on olemassa myös rinnakkaisnimityksiä:

  • Rystyheitto eli backhand eli bäkkäri
  • Kämmenheitto eli forehand eli fore

Muita heittotapoja

Frisbeegolfissa voi käyttää tavallisimpien heittojen lisäksi toki myös muitakin heittotapoja, esimerkiksi upsia, tomahawkia, thumberia ja rolleria. Upsissa eli upside-down-heitossa heitto tapahtuu samalla tavoin kuin palloa heitettäessä. Upsia käytetään tavallisesti, kun tavoitteena on ylittää jokin korkea este kuten pensaikko. Kiekkoa heitetään tällöin pystyasennossa tai hieman kallellaan ja yläkautta, kuten heiton nimikin kertoo. Kun kiekko heitetään tällä tavoin, se kääntyy ilmassa ylösalaisin ja lentää tässä asennossa suurimman osan heittomatkasta.

Tomahawkiksi kutsutaan puolestaan sellaista heittoa, jossa pelaajan etusormi on kiekon alapuolella. Kuten arvata saattaa, thumberissa kiekon alapuolella on sen sijaan pelaajan peukalo. Heiton lentorata kaartaa päinvastaiseen suuntaan kuin tomahawk-heitossa. Rollerissa kiekkoa vieritetään maata pitkin. Heitettäessä kiekkoa on käännetty niin paljon yli, että se etenee maassa pyörien kuten pyörä. Tätä heittoa käytetään tavallisesti silloin, kun estettä on vaikea tai mahdoton kiertää tai ylittää.